-->

31.5.2014

Täst se lähtee

Hejdå Tammerfors!
Viimeinkin! Finalmente! Tämän valmiimpaa ei voi ollakaan. Mun puolesta lento vois jo lähteä, mutta täytyy vielä ODOTELLA huomiseen. Pakkaaminen oli liian helppoa, koska olin järkevänä koonnut listaa (ei juku, elämä on yhtä listaa) mukaan otettavista asioista. Ajatelin, että oon tänään niin pannareissa etten varmasti muista ottaa nettipankin tunnuslukulistaa tai muistitikkua mukaan, ellei ne lue paperilla. Väsymys vie kyllä tänään voiton jännitykseltä. 
  
Hullua, miten ajattelin myös, että eihän 20 kilon matkalaukku riitä mihinkään. Haloo en pärjää!!! Kuitenkin varmaan aika isolla osalla tän telluksen asukkaista ei edes ole omaisuutta matkalaukullista, joten enköhän mä selviä. Sovelsin pakkaamisessa englannin kielen pilkkusääntöä: when in doubt, leave it out. Toimii varmaan tosi hyvin.

Kaikki on siis mennyt ihan liian vaivattomasti voidakseen onnistua. Ei haittaa. Tänään juhlitaan vielä muuan media-assistentin valmistumista, jipii! Nyt onkin Suomen kesä parhaimmillaan ja syyssää tuo vähän lisäefektejä tähän juhlapäivään. Juhlien jälkeen aion vielä rentoutua pesemällä vessaa. Psyyke ei kestä lähteä, ellei kotikolo jää siistiin kuntoon. Voi luoja.

Seuraavan postauksen kirjoitan Italiassa. Huisia! Tietenkin siinä tapauksessa, että olen onnekas ja netti toimii. Siihen asti näkemiin. 

Katse kohti etelää!

”Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton”

30.5.2014

Hä? vol. 4

Mitä odottaisin?

Kun tiedossa on jotain uutta, tapana on kysyä odotuksia. Mutta jos ei odota mitään, ei voi pettyäkään. Onko pettyminen sitten kuitenkaan niin paha? Eikö se juuri ole edellytys eteenpäin pääsemiseksi? Noh, lähtökohtaisesti en ajatellut pettyä enkä myöskään odottaa mitään suurensuurta, että KATTELLAAN.

Odotukset ovat tällä hetkellä lähinnä odottavan malttamattomat. Myönnetään, kyllä mulla jotain orastavia toiveen tai odotuksen tapaisia on. Päätin listata niitä, koska naisten lehdissä suositellaan aina listojen tekemistä. Näitä asioita siis odotan:

  •  Perheen tapaamista totta kai! Ylipäätään uusien ihmisten tapaamista. (Okei. Tää oli laimee.)
  • Ei tarvitse avata finlexiä kertaakaan, ellei koe siihen tarvetta.
  • Ruokaa, ruokaa, ruokaa. (Tähän sisältyy myös jäätelö.) En aio nähdä ainuttakaan hampurilaista.
  • Suomen kielen opettamista A:lle ja K:lle. Miten? Vinkkejä otetaan vastaan.
  • Pienessä kylässä asumista. En ole tottunut sellaiseen. Paikkakunnalla, jonne menen, on varmaan saman verran asukkaita kuin kaupunginosassa, jossa asun Suomessa.
  • Pääsen sönköttämään italiaa ja oppimaan sitä lisää.
  • Odottelulta välttymistä. En kestä vitkastelua ja tarpeetonta hitautta, mutta epäilenpä, että sitä on luvassa.
  • Edelliseen liittyen: odottelun ymmärtäminen, ja vielä laajemmin italialaisten ja heidän elämäntapansa ymmärtäminen.
  • Sängyn petaamisen oppiminen. Jos perheessä pedataan sänky italialaisittain, mä en hallitse sitä..ehkäpä mulle opetetaan. Noloa? Ei suinkaan.
  • Sitä, mikä mua odottaa. Mitä se sitten onkaan. 

 Ei tarvii enää kauaa odotella, sillä lähtö on ihan pian, huikeeta!

26.5.2014

Jalkapallo vs. Jääkiekko

Jääkiekko on nyt niin ajankohtainen teema, että ihan onnittelen itseäni. Pitää kyllä myöntää, että eilisen MM-finaalin lopputulos ei hetkauttanut mua yhtään millään tavalla.

Mainittakoon nyt, että en erityisemmin pidä jalkapallosta enkä liiemmin jääkiekosta. Mielummin kirjoittaisin että kyllä, vihaan sekä jalkapalloa että jääkiekkoa, mutta se olisi jo liian rajua. Joka tapauksessa, en osaa kummankaan pelin sääntöjä enkä näe itse pelaamisessa mitään, mikä herättäisi mielenkiintoni. Ja kyllä, olen myös urheilullisesti jokseenkin lahjaton kaikista näkövinkkeleistä.

Kuten kaikille lienee selvää, jalkapallo, il calcio, on Italiassa enemmän kuin vain pallon potkimista. Se on kulttuuria, eikä siitä voi olla pitämättä. Senpä takia en viitsi ilmaista italialaiselle mielipidettäni pelistä kovin suorasanaisesti. Jotain hienotunteisuutta sitä olla pitää, ei mennä tosta noin vaan toisen henkilökohtaista aluetta torpedoimaan!

Tietenkin oletin, että au pair -perheessäni olisi toinen toistaan fanaattisempia jalkapallofaneja. Katin kontit! Ne on kaikki yhtä hulluina jääkiekkoon, l'hockey su ghiaccio, kuin suomalaiset. Tähän en ollut varautunut. Missään maailmankolkassa ei pääse eroon tuosta keppitappelunakin tunnetusta lajista.

Nyt on nimittäin niin, että laaksossa, jossa perhe asuu, jääkiekko on 33792037x suositumpi harrastus kuin jalkapallo. Perheen vanhemmat ovat harrastaneet jääkiekkoa ja itse asiassa tutustuneetkin sen parissa. Perheen äidin joukkue menestyi aikoinaan kansallisissa mestaruuskilpailuissa ja olivatpa he olympialaisissakin pelaamassa. Perheen lapset jatkavat perinnettä ja käyvät jäähallissa luistelemassa. Kun tarkemmin ajattelee...ihan hupaisaa oikeastaan, vai mitä?

25.5.2014

Italian kielistä

A:n piirtämä kuva
Italian kieli, l'italiano, on paitsi nopeatempoista ja arvoituksia täynnä, myös mukaansatempaavaa ja taitajansa palkitsevaa. Aloitin italian opinnot yläasteella ja lukiossa kävin kaikki kurssit. Lausumisen puolesta italia sopii mainiosti suomalaisen suuhun – mutta se kielioppi! Sen opetteleminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta toisaalta: harva italialainenkaan puhuu kieltään täydellisesti. Suurpiirteisyys kunniaan. 
  
Vuonna 1861 pikkuisista ”valtioista” muodostettiin yksi iso, nimittäin Italia. Se näkyy edelleen maakuntien välisissä eroissa, muun muassa kielessä. Kivaa! Alle puolet italialaisista puhuu "oikeaa" italiaa pääasiallisena kielenään. Lisäksi on murteita, dialetti, jotka ei välttämättä ihan avaudu tällaiselle ei-natiiville italian kielen perusosaajalle. Esimerkiksi piemontessa puhutaan piemontea, eikä mulla ole aavistustakaan siitä, millaista se on ja pitäiskö sitä osata??
 
Koska kyse on Italiasta, tuosta niin monella (vaan ei taloudellisella) tavalla rikkaasta maasta, ei tässä vielä kaikki. Italiassa on kaksikielisiä alueita kaksin kappalein. Aostan laaksossa italian lisäksi virallisena kielenä on ranska ja Bolzanon alueella on turvattu italian ja saksan kielten asema. Mutta ei tässä vielä kaikki! Italian perustuslaissa on vielä rajoitetusti virallinen asema 12 eri kielelle, kuten katalaanille ja sloveenille. Meillä on toistaiseksi turvattu perustuslaissa vain suomen, ruotsin ja saamen asema. Että älkää nillittäkö ruotsista, det här språket är ju jätte härligt

K:n piirroksia
Kuitenkin täällä Suomessa opituilla italian kielen taidoilla on pärjännyt toistaiseksi ihan hyvin ja au pair -perheessä puhutaan onnekseni oikeaa italiaa (kuten perhepostauksessa A:n osalta kerroinkin) ja vieläpä hyvin selvää sellaista, ainakin mulle. Ja halleluja, korkeimmille tahoille nöyrimmät kiitokseni siitä, että en tiennyt tätä kaikkea, kun aloin opiskella kieltä. Hiljaa hyvä tulee – chi va piano, va sano. 

PS. Toivottavasti ette häikäistyneet ihailtavista paintin käyttötaidoistani. 
Postauksessa käytetty apuna UM:n maatietokokonaisuutta, jota suosittelin tässä postauksessa.  

Kirje A:lta. Iina olin kirjoittanut sulle mikä on lempivärisi ja sanoit sininen niinpä kirjoitin sulle sinisellä.

22.5.2014

Mommyyy...it's over!

Voi hyvä tavaton huhheijaa halleluja ihana jeesus herranjestas huh helpotus!!!!!

Tämäkin päivä koitti, vaikka epäusko ja epätoivo meinasi välillä iskeä. Lukuvuosi oli mun osalta tässä. Okei, en tiedä vielä viimeisten tenttien tuloksia. Mitä sieltä sitten tuleekin, sille ei voi enää mitään. Ensi viikolla lähden maanpakoon enkä todellakaan aio pohdiskella, miten valtio pitäisi rakentaa tai millainen muutos Brasialian terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtui vuosina 1964–1988 ja miten sitä voidaan selittää. EN TODELLAKAAN. 

Vähän tenttikirjoja huhti-toukokuulta. Ei toi nyt niin paha oo...eihän?

Kaiken järjen mukaan nyt pitäisi voida keskittyä Italia-fiilistelyyn ja vähän tasailla hengitystä. Mitä vielä! Kalenterin mukaan joka päivälle on jotain (paitsi vapaata). Ehkä ihan hyvä niin, ettei pääse jännitys yllättämään!

18.5.2014

Pikkusen perheestä

On tullut aika esitellä au pair -perheeni! Oikeasti kai pitäis käyttää sanaa ”hostperhe”, mutta se sana on kammottava. Olkoon ihan vaan perhe, la famiglia. Voin meinaan sanoa, että perhe vaikuttaa kaikin puolin avoimelta ja hyväsydämiseltä! Tässä lyhyehkö esittely, jotta pysytte sitten messissä tulevissa teksteissä ja tiedätte kuka on kukakin.

A – Perheen vanhempi lapsi, 6-vuotias tyttö (täyttää kylläkin pian vuosia). Käy ala-asteen ensimmäistä luokkaa, tykkää piirtää ja ratsastaa. On ihan superinnoissaan mun saapumisesta, jes! Ja mikä parasta, puhuu oikeaa italiaa todella selvästi tai ehkäpä sitä on käsketty puhumaan mulle selvästi.

K – Nuorempi lapsi, 3-vuotias poika (jolla muuten on myös synttärit myöhemmin kesällä). Käy päiväkotia ja harrastaa myös ratsastamista, miten huisia. On erittäin tomeran oloinen! Innoissaan kaikenlaisesta rummuttelusta, eli meillä on yhteinen harrastus.

D – Äiti, joka on myös työssään lasten parissa. Vaikuttaa todella mukavalta ja iloiselta ja, niin, äidilliseltä. ”Harrastaa” cake designia (miten tää suomennetaan??), vaikka mun mielestä tuotokset on kyllä ihan kuin ammattilaisen tekemiä. Pelannut myös menestyksekkäästi jääkiekkoa.

J – Isä, oikein lupsakan oloinen tapaus. Välittää kiinteistöjä ja pelaa jääkiekkoa tai on ainakin joskus pelannut. Hänellä on suomalainen äiti, joskin perhe on aina asunut Italiassa ja puhuu italiaa. Suomalaisten juurien vuoksi perhe halusi suomalaisen au pairin.

Ai niin, oli perheellä muitakin vaatimuksia au pairin suhteen kuin suomen kansalaisuus. He toivoivat eläinrakasta au pairia. No, en ole eläinrakas. En sinne päinkään. Toinen vaatimus oli se, että au pair viipyisi puoli vuotta. Niin mielelläni kuin sen tekisin, se ei ole mahdollista. Tässä vaiheessa täytyy myös sanoa oma kehu haisee hyi, että oli niillä muitakin ehdokkaita – silti päätyivät muhun, vaikken ollutkaan ihan kaikkien ”vaatimusten” mukainen. Ehkä se on hyvä merkki, vai mitä luulette? Ainakin tähän asti virtuaalinen juttu on luistanut.

Ei mulla muuta. A presto!

Onhan musta sentään yksi kuva eläimen kanssa! En siis ole ihan täysin vieraantunut luonnosta. Kuvasta nöyrimmät kiitokseni Oonalle.

15.5.2014

Linkkivinkkien ilosanoma

Ciao! Kuten lupailin edellisessä postauksessa, listasin muutamia nettisivuja, joista on ollu mulle suurensuuri apu. Täältä pesee!

Ulkoasiainministeriön maatietokokonaisuus 
Tämä sivusto sopii kenelle tahansa Suomen rajat ylittävälle. Kaikki kansainvälisesti tunnustetut valtiot löytyvät sivulta aakkosjärjestyksessä. Valtioista on sivuilla kattavat, ajankohtaiset ja tarpeelliset tiedot olitpa sitten lähdössä matkalle, töihin tai opiskelemaan ulkomaille.

Tämän mainitsinkin jo edellisessä postauksessa. Perheiden lisäksi sivuilta löytyy paljon tietoa mm. kuluista, veroista, vakuutuksista ja oleskeluluvasta. Kohdemaittain löytyy myös tietoa esim. työajoista ja taskurahan suuruudesta. Huomaa, että läheskään kaikissa maissa ei ole lainsäädäntöä tai erityisiä sopimuksia, jotka säätelisivät suoraan au pairin työsuhdetta! Tällöin varsinkin on tärkeää, että työsopimuksessa on sovittu riittävän tarkasti kaikesta olennaisesta. Mahdollisissa ongelmatilanteissa voi aina vedota sopimukseen, mutta jos sitä ei ole, tilanne on kinkkisempi.

Suomen Kela-kortilla ei kissa vie tee mitään ulkomailla. Kannattaa siis hankkia ilmainen eurooppalainen sairaanhoitokortti, jolla saa välttämättömän sairaanhoidon kaikissa EU- ja ETA-maissa plus Sveitsissä, jos kyseessä on tilapäinen oleskelu.

Paljon tietoa sekä tilapäisestä muutosta ulkomaille (alle vuosi) että vakinaisesta muutosta ulkomaille (yli vuosi). Yli kolmen kuukauden oleskelusta on tehtävä ilmoitus tilapäisestä oleskelusta ulkomailla tai muutosta ulkomaille (lomake Y39). Myös kohdemaassa saatat joutua ilmoittamaan paikalliselle viranomaiselle oleskelustasi kansallisesta sääntelystä riippuen. EU-maassa alle kolmen kuukauden oleskelusta ei tarvitse välttämättä ilmoittaa minnekään.
Kun palaa Suomeen, siitä on ilmoitettava Kelalle. Vaikka kyseessä olisikin tilapäinen muutto eli oleskelun alkamis- ja loppumispäivämäärä on jo aiemmin ilmoitettu, paluusta Suomeen pitää silti ilmoittaa erikseen. Jos on epäselvyyksiä tai haluaa vain varmistaa toimivansa oikein, suosittelen lämpimästi ajanvarauspalvelua. Netissä voit varata itsellesi joko toimisto- tai puhelinpalveluajan. Palvelu on tosi kätevä, koska sitä käyttämällä välttyy hermoja raastavalta jonotukselta!

Muuttoilmoituksen tekeminen on periaatteessa pakollista, jos poistuu maasta yli kolmeksi kuukaudeksi. Ilmoitus Kelaan muutosta ulkomaille ei ole muuttoilmoitus!

A presto!

14.5.2014

Au pairiksi omin avuin?

Au pair -konsultoinnista päivää että pätkähti! Ajattelin vähän raapustaa vinkkejä niille, jotka mahdollisesti harkitsevat au pairiksi lähtemistä itsenäisesti ilman järjestön apua. Kirjoitan täysin omasta kokemuksesta ja vinkkini ovat sovellettavissa erityisesti Euroopan unionin sisällä – sen ulkopuolella kun on ihan omat kommervenkkinsä. En ota vastuuta, jos noudatat neuvoja ja homma kusee.

Askel 1
Olet siis päättänyt lähteä auppairiksi. Voi myös olla, ettet ole vielä ihan varma, joten itsenäisesti lähteminen on sinänsä hyvä vaihtoehto. Näin et maksa järjestölle jopa satoja euroja turhasta. Netistä löytyy vaivattomasti googlailemalla useita sivustoja, joilla au pair -kandidaatit etsivät perhettä ja toisin päin. Itse käytin Aupair Worldiä ja totesin sen toimivaksi & helppokäyttöiseksi. Tee vastustamaton profiili ja aloita kuumeinen etsintä!

Askel 2
Koska profiilisi on loistava, saat useita yhteydenottoja. Näiden lisäksi bongaat itse monta potentiaalista perhettä. Miten suorittaa karsinta? Muutamia keinoja siihen ovat seuraavat:

  • Tutki perheen profiili huolellisesti. Tekstin sananvalinnat, sävy, oikeinkirjoitus (nämä kaikki siis, jos kirjoittaa äidinkielellään) ynnä muut sellaiset seikat kertovat paljon kirjoittajastaan.
  • Millaista kielitaitoa perhe edellyttää, mitä kieliä lapset osaavat, entä sinä?
  • Jos perhe kirjoittaa sinulle henkilökohtaisen viestin, se on ehdottoman hyvä merkki! Au pair worldissä on ainakin helppo lähettää sellainen "vakiohakemus" kiinnostavalle au pairille / perheelle. Se vaatii yhden klikkauksen. Henkilökohtaisen viestin kirjoittaminen vie ehkä muutaman minuutin, mutta puhuu kyllä puolestaan.
  • Mitä paremmin perhe vastaa toiveitasi (lasten lukumäärä ja iät, perheen asuinpaikka, työtehtävät, työn aloitus- ja lopetusaika jne), sitä luultavimmin se on passeli. Yksinkertaista, eikö?


Askel 3

Jäljellä on nyt toivottavasti parhaat perheet. Vaihda heidän kanssaan yhteystietoja ja aloita virtuaalinen tutustuminen. Kysele tarkemmin kaikesta, mitä vaan ikinä tulee mieleen. Samalla viisastut sen suhteen, onko perhe etsimäsi.

Askel 4
Bingo! Olette löytäneet romanttisesti toisenne. Mitä seuraavaksi?
  • Varmistu mahdollisuuksien mukaan henkilöiden aitoudesta. Netti on ihmeellinen paikka, siellä ei ole kaikki aina ihan sitä miltä ensisilmäyksellä vaikuttaa! (Tämä oli osuus nimeltä mediakasvatus.) Toisaalta netti on myös hyvä paikka siitä, että sähköposti, facebook, skype ja kumppanit mahdollistavat nopean viestinnän ja ehkä myös henkilöyden varmistamisen. Molemminpuolinen aktiivisuus on hyvä juttu.
  • Tehkää kirjallinen sopimus, jossa on maininta ainakin seuraavista: osapuolet henkilötietoineen, työn kesto, korvauksen suuruus viikko- tai kuukausitasolla, mahdolliset lomat (etenkin, jos kyseessä pidempi pesti), maininta täysihoidosta ja pieni kuvaus au pairin huoneesta, työtehtävät, päivittäinen työaika, vapaapäivä(t), oikeus saada perusterveydenhuolto, matkustuskustannukset ja irtisanomis- / irtisanoutumisperusteet.
  • Varaa lentoliput ja fiilistele!

Kaiken kaikkiaan aika helppoa siis. Lista kenties on ei ole täydellinen vaikka itse sen teinkin, joten kommentoikaa ihmeessä jos haluatte lisätä jotain! Seuraavassa postauksessa on luvassa vähän tähän liittyen vinkkejä nettisivuista, jotka on ainakin mulle ollu hyödyksi aupparointiin liittyvissä asioissa.

Ei muuta kun in bocca al lupo – onnea matkaan!

Vähän vielä kuvitusta kehiin! Tämä kuva puski ensimmäisenä googlen kuvahakuun, kun hain kuvaa sanalla la ragazza alla pari eli au pair. Kuva on cd-levyn kansi. Vaikka kyseessä onkin taiteellinen tuotos, herää kysymys, miksi moinen kuva tuli tuolla hakusanalla ensimmäisenä ja mitä se meille kertoo? Hehe, lähtekää vaan kaikki auppareiksi!

11.5.2014

Niin paljon mahtuu Piemonteen

Piemonte
Varoitus: teksti sisältää jonkin verran lukuja. Ei sovi lukurajoitteisille, hehheh.

Seuraa pieni esittely Piemonten läänistä, jonne olen suuntaamassa. Kuten kaikkialla Italiassa, myös Piemontessa historia ulottuu hyyyvin kauas. Asutusta on ollut kivikaudelta lähtien ja vuosisatojen saatossa alue on muotoutunut niin rajoiltaan, hallinnollisesti kuin kulttuurisestikin nykyisenlaiseksi. Historiallisia nähtävyyksiä on paljon ja osa niistä on Unescon maailmanperintökohteita.

Piemonte on yksi Italian 20 läänistä. Sen pääkaupunki on Torino, joka tunnetaan myös Fiatin kotina. Torino oli myös yhdistyneen Italian ensimmäinen pääkaupunki 
(v. 1861-1865), tiesittekös moista? Näin yksinkertainen homma läänin sisällä ei kuitenkaan ole. Piemonte jakautuu kahdeksaan maakuntaan (mä meen niistä Torinoon), joiden sisällä on tietenkin vielä kunnat. Kuntia Piemonteen mahtuukin yli 1200. Siinäpä riittäisi Suomen kuntarakenteen uudistajille duunia ihan muutamaksi vuodeksi! Suomalaisena, kaksiportaiseen hallintoon tottuneena italialainen tapa järjestää hallinto vaikuttaa jokseenkin kiemuraiselta, vaikka oikeastaan nää hallintoasiat on kyllä vielä selkeitä verrattuna italialaiseen politiikkaan.
Piemonten maakunnat

Populaatiota Piemonteen mahtuu sellainen neljä ja puoli miljoonaa ja sen pinta-ala on noin 8% Suomen pinta-alasta. Kyllä kyllä, Suomessa on järvet, jotka vie pinta-alaa. Piemontessa on sen sijaan vuoret, jotka ovat vajaa puolet sen alasta. Pohjoista ja läntistä Piemontea reunustavat Alpit, kun taas etelässä ovat Apenniinit. Läpi Piemonten virtaa joki nimeltään Po. En kestä, Po...PO! On siinä joella nimi. Sopisi paremmin pehmolelulle, jos multa kysytään. Palatakseni asiaan, Piemontessa on myös järviä, mikä suomalaiselle ei ole mikään erityinen juttu, mutta Italiassa se on harvinaisempaa. Suurin järvi on älykkäästi nimeltään Il lago Maggiore, Suurin järvi.

Lopuksi vielä kaikista tärkeimmät eli ruoka ja juoma. Mistä aloittaisin!? Italian Maatalous- ja ravitsemusministeriö on antanut peräti 371 piemontelaiselle ruoalle / ruokatuotteelle tunnustuksen siitä, että ne ovat perinteisiä ja piemontelaisia. Tätä enemmän tunnustuksia on vain Toscanalla. Perinteisistä piemontelaisista ruokatuotteista suomalaisille lienee tunnetuimpia Gorgonzola-juusto, panna cotta ja tiramisù-leivos.

Italialaisesta viinistä voidaan olla montaa mieltä. Joka tapauksessa viiniä Piemontessa riittää, sillä se on yksi merkittävimpiä viinintuotantoalueita Italiassa. Piemontessa valmistetaan muun muassa viinejä nimeltä Moscato ja Barolo.

Ja näin Piemontea mainostetaan läänin nettisivuilla:
Quattro stagioni, molte occasioni eli Pizzaa (hahah, ei vaan, siis neljä vuodenaikaa), monia mahdollisuuksia.

Tietoa kalastelin Piemonten virallisilta nettisivuilta sekä Wikipediasta totta kai. 
Kuvat puolestaan lainattu täältä, täältä ja täältä.
 
Sacra di San Michele, Piemontea symboloiva monumentti.
 

PS. Mitä mä sanoin, Softengine menestyi viisuissa paremmin kuin Italia, eläköön!

10.5.2014

Vähän viisuista

En ole koskaan seurannut, saati fanittanut, hyvä jos koskaan edes katsonut Euroviisuja. Tänä vuonna Suomella on kuitenkin poikkeuksellisesti oikeasti hyvä edustaja, joka inspas tähän postaukseen. Mitä tuumaatte, kumpi menestyy paremmin: Italian Emma Marrone vai Suomen Softengine?

En oikein tiedä, mitä mieltä olen Emman viisukappaleesta La mia città, Minun kaupunkini. Siinä on jotain todella läpitunkevaa, ärsyttävääkin - ja koukuttavaa. Voin niin hyvin kuvitella kiireettömän kesäpäivän italialaisessa kaupungissa, päämäärätöntä kävelyä siellä täällä, ja tämä biisi soi jokaisessa kuppilassa. Ei mikään mestariteos, mutta ei huonokaan. Anitan blogista löytyy faktaa Emmasta, viisubiisin erittelyä sekä suomennos
 
Entäpä sitten Softengine? Emmaan verrattuna taitavampaa, aidompaa ja nöyrempää soitantaa, sanon minä! Rakas Italia, Cara Italia, tällä kertaa Suomi on kovempi luu. Softenginen poikaset on niin tosissaan ja innoissaan, varmaan reenanneet koko elämänsä, että heille kyllä soisi menestystä. Vai mitä?

Kuva lainattu täältä.

8.5.2014

Se oli mieletön lapsus!

Mulle selvisi tässä eräänä päivänä, että blogini ei olekaan ainutlaatuinen. Miten surullista, che triste! Minä poloinen en ollut älynnyt blogia perustaessani katsastaa, onko samannimistä blogia jo olemassa. Kuten varmaan arvaattekin, kyllä on. Todella amatöörimaista etten sanoisi. Käsi sydämellä vakuutan, että kyse on sattumasta, ei toisen idean kopioimisesta!

Päätin, että pystyn elämään tämän lapsuksen kanssa. Sitten tulikin nälkä. Valmistin ”italialaista” ruokaa tai no, ainakin raaka-aineet olivat tyypillisiä italialaiselle keittiölle. Tomaattia, mozzarellaa (joo ei ollut aitoa puhvelin maidosta valmistettua mozzarellaa ei), munakoisoa, valkosipulia...mmmmm. Nauttiessani ateriaa mietin, kutsuisiko italialainen moista opiskelijan taidonnäytettä edes ruuaksi. 

 
Ai niin, olettehan huomanneet jokaisen postauksen alta löytyvän vaaleanpunasävyisen laatikon? Siellä voi kolmesta vaihtoehdosta klikata yhden reaktion, jonka postaus sinussa sai aikaan, kivaa! Kommentitkin ovat totta kai tervetulleita. A presto!

7.5.2014

Hä? vol. 3

Kuka mä oon? Io chi sono?
 
On aika esittäytyä teille, hyvät lukijat! Koittakaa kestää. Alla olevat kysymykset on olevinaan jostain Nalle Puhin ystäväkirjasta,  mitä?

Minä ihan itse. Luin, että bloggaajaan on helpompi samaistua jos se välillä puskee postauksiin kuvia itsestään. En kyllä tiedä, kuka muhun haluaa samaistua, mutta tältä mä näytän, moi vaan kaikille, ciao a tutti!

Paljonko kello on?
  • 18:41
Lempinimet?
  • No ei oo. Oikee nimi on, se on Iina.
Kynttilöiden lukumäärä viimeisimmässä juhlakakussasi?
  • Varmaan joku 13 tai 14. Sen jälkeen ei olekaan kakkuja ollut näköpiirissä
Päivämäärä jonka alituiseen sekotat?
  • Juhannus ja uusi vuosi menee välillä sekasin..
Pituutesi?
  • 1680 mm. 
Silmiesi väri?
  • Vihreä.
Hiuksiesi väri?
  • Harmaa, vaalea ja ruskea. Viehättävä yhdistelmä kerta kaikkiaan.
Pidätkö työstäsi?
  • Seuraava kysymys.
Syntymäkaupunki/kunta?
  • Tampere.
Asuinkaupunki?
  • Täällä ollaan edelleen.
Mieluisin asia sähköpostissa?
  • Se, että viestit voi niin näppärästi poistaa (myös lukematta niitä).
Oletko ollut auto-onnettomuudessa?
  •   En, mutta kysy kesän jälkeen uudestaan.
Leivänkannikat vai pekonipalat?
  • Leivänkannikat. Niistä voi tehdä vaikka köyhiä ritareita.
Kahvi vai tee?
  • Kahvi, eihän tee edes maistu millekään.
Mieluisin unilelusi?
  • Ihaa-aasi.
Lempivärisi?
  •   Luonnonläheiset, oon muutenkin niin luonnonläheinen ihminen...
Alushoususi väri?
  • Ruskea. Oh no, älkää käsittäkö väärin!
Kirja jota luet tai haluaisit lukea?
  • Sinikka Nopolan tuotanto on työn alla, lähinnä siis aikuisille tarkoitetun kirjallisuuden osalta.
Lempielokuva?
  •   Ei oo.
Lempiruoka?
  •   Kaikki mikä maistuu hyvälle.
Päässäsi soiva laulu?
  • PMMP:n Kuvia.
Hammastahnasi?
  • Pepsodent xylitol som motverkar karies och plack.
Ravintolasi?
  •   En omista.
Lempikukkasi?
  • Ei oo.
Vihaamasi ruoka?
  • Kaikki, joissa on pehmeää ja/tai lämmintä kaalia.
Mieluiten seuraamasi urheilulaji?
  • En seuraa mitään urheilulajia mielelläni. Pidän vain hauskoista asioista.
Pikaruokala?
  • Vastustan kansanterveydellisistä syistä, vaikkakin...(saatat arvata lopun)
Lempijuomasi?
  •  Vesi.
Makuuhuoneesi maton väri?
  • Sininen on vallitseva.
Monta kertaa epäonnistuit "inssissä"?
  • Täydet 0 (nolla) kertaa.
Edellinen henkilö jolta olet saanut postia?
  • Postinkantaja tuo lehden joka aamu. Kiitti sille!
Oletko ollut syytettynä rikoksesta?
  • En toki.
Missä kaupassa luottokorttisi luotto täyttyy?
  • Ei missään. Moinen olisi edesvastuutonta!
Mitä teet kun olet rättiväsynyt?
  • Nukun. Teen sitä kyllä muutenkin.
Mitä sanoja tai fraaseja käytät liian usein?
  • Jep. Jepjep. Niin, aivan. Niin. Jep.
Ystäväsi, jotka asuvat kauimpana?
  • Ovat Euroopan rajojen sisäpuolella.
Paras "asia" maailmassa?
  •   Joulurauha.
Nukkumaanmenoaika?
  • Vaihtelee välillä 00.00-00.00.
Paljonko kello on?
  • 18:52

Ja tältä mä näytän, kun yritän viestittää luennoitsijalle, että voisitko jo lopettaa. Tyhmä blogger, miks tää kuva ei suostu asettuun oikeinpäin?   
A presto!

5.5.2014

Hä? vol. 2

Mistä aloittaisin?
  
Kuulemma nuoret ja reippaat, pääasiassa tytöt, tapaavat lähteä au pairiksi. Miksi? No kun ne uudet kokemukset ja paikat (baarit), vapaus, kielitaito ja lapset!!! En mieltänyt au pairiksi tai vaihtariksi lähtemistä itselleni sopivaksi, vaan enemmän pidän perusreissaamisesta. Niin. Paitsi että...

Kuinkas sitten kävikään? Viime kesänä päätin, että seuraavan kesän olen Italiassa au pairina, mitä muutakaan voisi tehdä nuori ja reipas tyttö? En ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että ei au pairina välttämättä tarvitse olla kokonaista tai edes puolikasta vuotta – hieno oivallus, Hermanni! Monet perheet haluavatkin au pairin kesän ajaksi, kun vanhemmilla on töitä ja lapset puolestaan ovat lomalla.

Mielelläni tietenkin olisin Italiassa kauemminkin, vaikka loppuelämäni. No joo, katsotaan, oonko tätä mieltä vielä syksyllä. Oli miten oli, Suomessa mulla on kaikesta huolimatta opiskelu- ja työpaikka sekä asunto, jota jonotin haloo kokonaisen vuoden. Asunnostani en kuulkaa luovu, paitsi sitten kun saan viran Oikeusministeriöstä (ja ennen sitä on valmistuttava), haha.

Kesä, l'estate, on myös aika turvallinen ajanjakso ellei maanjäristys satu yllättämään. Ensinnäkin kesä kestää aina aivan liian vähän aikaa, joten homma on ohi ennen kuin ehtii saada vitosen silmään (kirjoitan minä, joka ei edes osaa käyttää manuaalivaihteita!). Toiseksi kesätöitä ei riitä Suomessa kaikille, kun taas au pair -perheen löytää aina. Ja kolmanneksi: konkurssi on varma mutta lyhytaikainen. Kesän jälkeen voi taas alkaa tasapainottaa talouttaan.

Siinäpä vähän taustaa. Viimeistään nyt pitää myös mainita, että au pair -perhe vaikuttaa aivan mahtavalta! Todella innostuneelta ja lämminhenkiseltä. Kysyin heidän mielipidettään siitä, että kirjoitan blogia Italiassa ollessani, koska tämä tietenkin väistämättä liittyy myös heihin. He olivat otettuja siitä, että kirjoitan tätä, on kuulemma vain ilo heille! Jee! 

Lisää muisteloita! Kuva on otettu San Marinossa, mutta kuvassa ei ehkä ole San Marino, vaan Italia...tai ehkä molemmat? En tiedä.

4.5.2014

Hä? vol. 1

Mitä mä täällä teen?

Kesä 2014 + Italia + mä + aupparointi = Iina in Italia!

Siinäpä tämä blogi nätissä yhtälössä. Voin luvata, että vastaavaa matemaattis-loogisuutta ei ole tulevissa postauksissa. Perustin blogin kirjoittaakseni kuulumisia Suomeen tutuille ja tuntemattomille. Jos tunnet intohimoa Italiaan (tai muhun), tää on just sulle!

En ole oikeastaan määritellyt blogille mitään kategoriaa/genreä/miksi ikinä sitä täällä mielettömässä blogimaailmassa kutsutaankaan. Mutta kuten blogin nimi kertoo, ideana on kertoa teille ainakin Tärkeistä Havainnoista ja höpötellä mitä sattuu. Vakavalla otteella. Ajattelin kertoilla ihan arkipäiväisestä setistä, mitä se sitten lieneekään, italiankielisillä sanoilla ja epämääräisillä kuvilla varustettuna.

Linkit tunnistat punaisesta väristä ja kielen vaihtumisen kursiivista kun sitähän ei muuten tunnista. Lähettämällä kommentin voit yllättävää kyllä kommentoida tekstiä (lupaan vastata) tai toivoa postausta jostakin aiheesta (en lupaa toteuttaa). Joka tapauksessa tulen hyvin iloiseksi, jos kommentoit!

Blogin ulkoasun ideoinnista ja toteutuksesta suurensuuri kiitos mitä taitavimmalle Oonalle! Itse en olisi moiseen kyennyt. Meillä on Oonan kanssa myös hilpeä yhteinen blogi Hiipivä Kuolema ja Oonan valokuvablogi löytyy puolestaan täältä.

Lämpimästi tervetuloa seuraamaan Iina in Italiaa!
A presto – pikaisiin kuulumisiin!

PS eli post scriptum. Postaus saattaa johtaa väärinkäsitykseen. Pahoitteluni, mi dispiace. Enhän mä toki vielä Italiassa ole, vaan täällä kauniissa Suomen maassa opiskelija-asunnon syleilyssä. Toukokuun ajan kirjoittelen tällaisia ”ennen lähtöä” -postauksia, kesäkuussa on aika lähteä maanpakoon. 

No kai sitä vähän kuitenkin voi fiilistellä! Tämä kuvavanhus on Venetsiasta ja veneilevästä miehestä tiedän sen, että hän on kovin karismaattinen, vai mitä?