Lauantain niksinurkka

Työharjoitteluni on ohi. On ollut jo jonkin aikaa. Olen ehtinyt lomailla Italiassa ja palata Suomeen. Työharjoitellessani pistin korvan taakse muutaman vinkin, jotka olivat jääneet julkaisematta. Joten olkaa hyvät, kaikki italialaisessa työelämässä tarpeelliseksi osoittautunut löytyy seuraavasta listasta.

• Kärsivällisyys. Mikään ei tapahdu hetkessä, eikä ehkä edes seuraavassa hetkessä. Yhden pienen tiedonmurusen saaminen voi kestää viikon, mikä saattaa hieman viivästyttää asioiden etenemistä.

• Teitittely. Jos epäilet keskustelukumppanin olevan hippustakaan itseäsi vanhempi, on parasta teititellä. Toisinaan tuppaa unohtumaan…ei tule teitittely kovin luontevasti tästä suusta.

• Murteet. Varaudu siihen, että vaikka osaat italiaa, et välttämättä ymmärrä italialaisia. Yllätyin, kuinka monet mun työpaikalla puhuivatkaan omaa, täysin käsittämätöntä, murrettaan.

• Bisneskengät. Tuntuu, että monilla on vähintään vaatekaapillinen kenkiä, viikon jokaiselle päivälle löytyy asuun sopivat kengät. Minäkin kävin ostoksilla ja annoin itselleni lahjaksi omat bisneskengät. Muistuttavat Peppi Pitkätossun kenkiä, eikö? 
  
  
    
  
  

• Toimiva lämmönsäätelyjärjestelmä. Tsekkaa tämä. Vaihtoehtoisesti pieni matkalaukku, johon on pakattu varavaatevalikoima koleaan, viileään, lämpimään ja kuumaan huoneilmaan.

• Välipalaa. Paljon. Eihän yhdellä voisarvella kukaan selviä pyörtymättä lounaaseen asti.

• Allekirjoittaminen. Tätä pitää tehdä paljon. Allekirjoittaa voi ihan hyvin henkilölle x saapuneet lähetykset sekä paperit, joiden sisällöstä ei ymmärrä paljon mitään. Jos sattuu löytymään virallinen toinen nimi (kuten aika monelta suomalaiselta, myös minulta), sekin pitäisi jaksaa raapustaa. Voin paljastaa, että siinä kohtaa vähän juksutin: allekirjoitin vain etu- ja sukunimelläni. Hui kamalaa!

• Toivotukset. On toivottavaa, että joka välissä toivottaa jotakin. Tsemppiä työntekoon, hyvää iltapäivänjatkoa, hauskaa iltaa – pääasia on, että jotakin toivottaa.

Siispä: hyvää viikonloppua!